Stopped Motion

Liitutaulu-kokeilusta, joka oli onnistunut. Ja mullistaa animointini.

Kesken päiväunien

Osani tässä

Tulevaisuutta ajatellen

ilman muuta
          minäkin
        olen hengittävä
            hävitystä ja tomua

katsokaa, osaan
          kannatella viinilasia
        yhdellä sormella

ja ilman muuta ei
       meidän taida hyvin käydä

tiedän viinejä, jotka
        käyvät vaikka
           minkä kanssa
                        tiedän
            hautausmaita voi     rakastaa ja pelätä

olen välttänyt kiipeämästä
             ylämäkiä, mutta taidan
                        asua vuorilla

          olen välttänyt
                 astumasta mihinkään veneeseen
               ja ympärillä on vain
                       ailahtelevaa merta

            jokapäiväiset esineet
               piirittävät henkeäni, elämän vaahto
                                                    haisee

              katsokaa, en niele miekkoja
                        vedän niitä nielustani
                    osaan myös kävellä takaperin

               katsokaa
                                kun vältän tuntemasta
                                            auringon sokaisevaa
                                            hiekkaa

                      ilman muuta sillä on minuunkin vaikutus
                      ilman muuta minäkin
                                 katsokaa osaan

            tasapainotella riemun ja epätoivon välillä



                         osaan vältellä
                 lautaselta tuijottavan
               vuotavan lohensilmän katsetta

                 osaan välttää syömästä sitä

          etsin
             varjosta suojaa paahtavassa helteessä
                       joka enteilee myrskyä

               myrsky
             kyllä siitä
           minäkin osani

                mutta katsokaa kuinka
              osaan hengittää tulta
             miten hienolta se näyttää valokuvissa
    
          miten hyödyllinen taito on tulennielentä

              tulevaisuutta ajatellen

        olen joutunut pahaan pulaan
            lavasteisiin jotka ovat
                   kuitenkin elämässä parasta
             ne ovat tätä elämää

                sen

             lohikäärmeitä
              etsiessä herätimme ne
         mutta lohikäärmeetkin loppuvat kitkutellen

         miekat ovat teräviä suistamme
               mutta suojauksemme kateissa
            vastaiskuja emme osaa tehdä enää
               meidät pyöräyttää hetkessä katuun

         eikä ihminen ole paha
             kuin ei syöpäläinenkään
                     tai loinen

tulevaisuutta ajatellen
   
             emme tainneet ikinä oppia
                                  rakastamaan loisiamme

                    taisimme nähdä vain oman kerroksen väkeä

           ja kirja
           menee nyt kiinni
           nyt, kesken lukemisen

     kirput syökööt kaiken yötä
           kirja menee kiinni
                 vain tulevaisuus jää

Peltojen yläpuolella

     Minä olin niin heikkona
         sinun sielusi veitsiin
       varauduin
hymyistäsi ja kyynelistäsi

Peltojen yläpuolella pilvet myrkyttyivät hiljalleen

kun minä pidin vielä kiinni
        rakkautemme
         valoisasta unesta
vaikka oli jo ennustettu vaikka mitä ja

ikäväni

ja
hyttysen metallinen ulina
   salien aitiudessa
            kun yritin nähdä
                     osaani tässä

Toivo toivottomuudessa


Siinä kesken bisneksiensä
hän alkaa naureskella
että on outo:
ihminen keksii tyhjästä
     rahan ja alkaa jahdata
sitä kärsimykseen saakka, riidellä siitä...

Hopeiset koirat haukkuvat ulkona
            aukio nukkuu
       lipputangot rätisevät
läheisen suurlähetystön pihalla

Hän katsoo
sälekaihtimien väleistä etäisyyksiin, hänellä on hämmentynyt
huvittunut ilme
kuin ainakin ihmisellä


Toivo toivottomuudessa

  Lapsi tahtoo tuhota timotein, levittää sen tähkät kuin tulipalon ylt'ympäriinsä. Ja samalla hän, osaamatta sille sanoja, ihmettelee mikä on kun turtumuksesta huolimatta tahtoo tuhota.
  Lapsi tahtoo tuhota timotein, mutta kun hän nyhtää siitä sen tähkät, ne vain leviävät, pitkin tienpiennarta timoteit, ne vain leviävät kaikkialle timoteiviidakoiksi eivätkä tuhoudu.
  Nyt lapsi on jossain muualla. Jotain muuta tuhoamassa. On niin rauhallista.

Karamellihauta

                       

Haudatkaa minut 

karamelliin, hyytelöiset 

jänteeni

tajuntani kukonharja 

kastetun pumpulin punainen
sydämeni, pilviholvien gongi

     Sulkekaa

     alumiinikääreisiin

     lipastonlaatikkoon

Antakaa lasten tulla luo

ja syödä 

         minut

                      

Tavarajunan lapsi (kollaasi)

Huuto

"Joten äänestäni tulee sekä hengitys, että huuto."

Rainer Maria Rilke

Lähde - La Fonte - San Juan de la Cruz (1542-1591)

Kuinka hyvin tunnen sen lähteen, vuolaana virtaavan

         Vaikka on yö!

Piilossa se pitää uumentaan

Vaan tiedän missä on sen vuo

         Vaikka on yö

En tiedä sen alkulähdettä, ei sitä ole

Tiedän kuinka se pääsee perille

         Vaikka on yö

Niin kaunista virtaa, kuin se, ei ole toista

taivaat ja maat, sen vedet juottavat janoista

         Vaikka on yö

Tiedän hyvin, sen syvyyttä ei mitata luotaamalla

ei kukaan voi nähdä miten syvälle maa vajoaa virran alla

Sen vuo ei ole koskaan samea, se soljuu kirkkaana

Siitä, vain siitä yksin, kaikki valot virtaavat

         Vaikka on yö

Sen aallot niin mahtavat, tiedän hyvin

se kastelee valtakunnat, taivaat ja helvetitkin

        Vaikka on yö

Voima, joka tulee tästä lähteestä, tiedän hyvin,

se on kaiket osaava ja kaikkivoipa, se on syvin

        Vaikka on yö

Missä kaksi sen virtaa kohtaavat, jatkaa

kolmas niitä vuolaampana

       Vaikka on yö

Sen virran ikuinen lähde piiloutui leipään

joka antaa meille elämän

      Vaikka on yö

Vaikka on pimeä, täällä vesi

soittaa olentojamme, eikä tyhjene

       Koska on yö

Tämä elävä lähde

Minä näen sen edessäni leipänä

       Vaikka on yö

 - San Juan de la Cruz,

eli Pyhän Ristin Johannes, josta jyväskylän yliopiston sivuston kirjallisuuden tietoikkunassa sanotaan mm. "Kerrotaan, että Johannes hakeutui jopa hautaholveihin mietiskelemään. Siellä hän istui tuntikausia, hautapaasia katsellen. Hänelle runous oli rukoilemista, tapa keskittyä ja lähestyä tyhjyyttä. Runous oli meditointia, jossa pyrittiin 'tyhjentämään sielu'. Kaikki maailmaan liittyvä suljettiin vähitellen pois ajatuksista, niin että vähitellen kaikista mieleen tulevista seikoista luovutaan.
Koska Pyhän Johanneksen runous oli vapautumista tahdosta, hän saattoi väittää, että hän ei itse kirjoittanut runojaan, vaan ne annettiin hänelle. Minuutta tärkeämmäksi nousivat otolliset paikat, joissa runot annetaan. Hautojen lisäksi otollisia paikkoja olivat myös vankilat ja kappelit."

Espanjan runouden kuollut, villi prinssi Federico Garcia Lorca toteaa  Pyhän Ristin Johanneksesta "Gongóran muusan ja Garcilason enkelin täytyy luovuttaa voiton laakerit, kun Pyhän Ristin Johanneksen duende kulkee ohi." Lorcan ajattelussa runoilijaa innoittavat henget olivat muusia, enkeleitä tai duendeja, duende oli eräänlainen haltijamainen, tai peikkomainen olento epanjalaisessa mytologiassa... Eli  tonttu. On huomattavaa, että Lorca näki Pyhän Ristin Johanneksen siinä määrin runoilijana, että liitti pakanallisen tonttuuden, duenden vaikutuksen alla olemisen, Pyhän Johanneksen kristillismystisiin säkeisiin.
  Mystikkorunoilijoista puhuessa tietenkään siinä ei tosin ole välttämättä ristiriitaa, intohimo Jumalaan ei mystikolla ole kirkolliskokouksen määrittämää. Aivan kuten persialaiset henkiset serkkunsa, Rumit ja Hafešit ym. Pyhän Ristin Johannes on lujasti haltioituvaa sorttia - mikä tahansa voi toimia Jumalan signatuurina, joka saa mystikon haltioitumistilaan. Jumala on esimerkiksi tässä runossa vetenä, aivan kuten se oikeastikin on, puhdas vesi, jumalallista.

Tahtomattaan selvinpäin keväässä

Omenankukat ovat tarpeeksi

   tarpeeksi tämä kaupunki
        kuin pauhaava ämyri
                    auringossa

   tarpeeksi sateenjättämiä
               jalanjälkiä
      lasten tahmaisia sormenjälkiä
               ikkunassa, kun aurinko
                    viimein näyttäytyi

  - vaan minä olen selvinpäin
       selvänä kuin lätäköiden
                    vedet loistavat, selvänä
               tahtomattani, kuin en osaisi
                              yhtyä tanssiin

  Nainen on tarpeeksi
       keväänpulleine vyötäröineen
     lepäävine hedelmärintoineen
          tanssijanpakaroineen, hunajan maku
                                           kielellään
          lempeän ajattelevaisine
              katseineen, jotka kapuavat
             mielensä railojen yli

                        - mutta hän osaa nauttia
                        yhden lasin aterialla
                          ja jättää siihen
                   hän ei tahdo illoin suudella
                marihuanan savua

Vaan minä olen selvinpäin
      selvänä kuin liikennejärjestelyt
          kuin odotushuone, käteni sivuillani
            ankkuroidut veneet iholle laskematta

            haistan
          pilkkeitä valaistuvassa pimeässä, eikä
    minusta ole eksyjäksi

Ruohikko on tarpeeksi, enemmänkin
   saati vielä lintujen kiimalaulu
          ja emojen siemeniset oksennukset
    Enemmän kuin tarpeeksi
         on aurinko, valaisee
      aiemmin valottomat sopet
          sulattaa metsänvarjojen
        viimeisen likaisen lumikinoksen
   - sulava vesi on tarpeeksi
              laulava maailmanpyörä
                solisevassa rauhassa

Tarpeeksi sinistä taivasta
         ja fantasioituja
                      pilviä, pumpulien
             musiikkia tuulelle

tarpeeksi on lehti
         kantamaan
      allasta toukalle
      ja mettiäiselle

tarpeeksi saniainen
  suomaan varjon
    mietiskelevälle
       erakkohiirelle

tarpeeksi
      valoa auringossa
     heittäytymään yli summattoman
          avaruuden, herättämään
       linnut pesistään, tanssimaan
            pölysäteinä pitkin
          huoneen, täyttämään
     aukiot ja puistot
                   ihmisillä

Vaan minä olen selvinpäin
   kerään tyhjien tölkkien
                       shokkivärejä
             nurmelta
       teen laskelmia mahdottomuutta
     ja tylsyyttä vastaan

       - kun olut on kalliimpaa
      kuin bensa, vaikka siitä ei ole pulaa
         hampusta en edes puhu, eikä kaikkea
            tätä kukkaloistoa voi rahalla mitata

  Tämän on loputtava nyt!
tämän rikollisen järkevyyden, halpamaisen raittiuden!

Kaiken tämän kukkimisen
   olisi parempi  tapahtua hetimiten myös
         minun silmieni valossa!


- Koskella 30.5. 2014 

Kysely

Mikä on ollut kaunein uutispimentosi?

Muistot kuin koirat

 

Muistot 

     kamppailevat minusta, ne kamppailevat

             vailla mieltä ja vilpillisesti

                               Kuin koirat jostain

                                    tippuneesta, ne

                          pitää käskeä ulos, päästää

                      taas sisälle
                                        tai etsiä joistain

                                                         kuraojista

    

muistot kuin koirat

Niiden pitää 

 ulvoa kiimansa

            ne ovat kummituskoiria

          vinkuvat ulkona
   kun avaan oven, ei siellä ole ketään

Ne ovat nälkäisiä

ja syövät kaiken

edestäni

muistot  kuin koirat

Ne kaihtavat ironiaa

    ja katsovat luottavaisena isäntäänsä, muistelijaa

            joka ei ymmärrä minne 

             ne seuraavat kirsujaan

  saati että ymmärtäisin niiden puhetta

Ne sekoittuvat keskenään, loputtomiin

   kunnes muistuttavat toisiaan, täyttävät

      talot joissa olen asunut, kadunkulmat

             joita olen eniten käyttänyt, kusevat

         surun ja onnen hetkilleni

                    ja peittävät ne omalla muistojen tuoksullaan

 

Kauan aikaa sitten jotain tippui minulta

ja siitä ne kamppailevat yhä, muistot kuin koirat

 - vaikka se putosi jo lattianraosta

                         ja kivenkolosta

                      käärmeenpesään

              ja onkaloon

                     ja maanalaiseen kuiluun

                 ja se putoaa yhä, kuin

             kivi tai sielu

läpi virheettömän pimeyden