Tulevaisuutta ajatellen
ilman muuta
minäkin
olen hengittävä
hävitystä ja tomua
katsokaa, osaan
kannatella viinilasia
yhdellä sormella
ja ilman muuta ei
meidän taida hyvin käydä
tiedän viinejä, jotka
käyvät vaikka
minkä kanssa
tiedän
hautausmaita voi rakastaa ja pelätä
olen välttänyt kiipeämästä
ylämäkiä, mutta taidan
asua vuorilla
olen välttänyt
astumasta mihinkään veneeseen
ja ympärillä on vain
ailahtelevaa merta
jokapäiväiset esineet
piirittävät henkeäni, elämän vaahto
haisee
katsokaa, en niele miekkoja
vedän niitä nielustani
osaan myös kävellä takaperin
katsokaa
kun vältän tuntemasta
auringon sokaisevaa
hiekkaa
ilman muuta sillä on minuunkin vaikutus
ilman muuta minäkin
katsokaa osaan
tasapainotella riemun ja epätoivon välillä
osaan vältellä
lautaselta tuijottavan
vuotavan lohensilmän katsetta
osaan välttää syömästä sitä
etsin
varjosta suojaa paahtavassa helteessä
joka enteilee myrskyä
myrsky
kyllä siitä
minäkin osani
mutta katsokaa kuinka
osaan hengittää tulta
miten hienolta se näyttää valokuvissa
miten hyödyllinen taito on tulennielentä
tulevaisuutta ajatellen
olen joutunut pahaan pulaan
lavasteisiin jotka ovat
kuitenkin elämässä parasta
ne ovat tätä elämää
sen
lohikäärmeitä
etsiessä herätimme ne
mutta lohikäärmeetkin loppuvat kitkutellen
miekat ovat teräviä suistamme
mutta suojauksemme kateissa
vastaiskuja emme osaa tehdä enää
meidät pyöräyttää hetkessä katuun
eikä ihminen ole paha
kuin ei syöpäläinenkään
tai loinen
tulevaisuutta ajatellen
emme tainneet ikinä oppia
rakastamaan loisiamme
taisimme nähdä vain oman kerroksen väkeä
ja kirja
menee nyt kiinni
nyt, kesken lukemisen
kirput syökööt kaiken yötä
kirja menee kiinni
vain tulevaisuus jää
Peltojen yläpuolella
Minä olin niin heikkona
sinun sielusi veitsiin
varauduin
hymyistäsi ja kyynelistäsi
Peltojen yläpuolella pilvet myrkyttyivät hiljalleen
kun minä pidin vielä kiinni
rakkautemme
valoisasta unesta
vaikka oli jo ennustettu vaikka mitä ja
ikäväni
ja
hyttysen metallinen ulina
salien aitiudessa
kun yritin nähdä
osaani tässä
Toivo toivottomuudessa
Siinä kesken bisneksiensä
hän alkaa naureskella
että on outo:
ihminen keksii tyhjästä
rahan ja alkaa jahdata
sitä kärsimykseen saakka, riidellä siitä...
Hopeiset koirat haukkuvat ulkona
aukio nukkuu
lipputangot rätisevät
läheisen suurlähetystön pihalla
Hän katsoo
sälekaihtimien väleistä etäisyyksiin, hänellä on hämmentynyt
huvittunut ilme
kuin ainakin ihmisellä
Toivo toivottomuudessa
Lapsi tahtoo tuhota timotein, levittää sen tähkät kuin tulipalon ylt'ympäriinsä. Ja samalla hän, osaamatta sille sanoja, ihmettelee mikä on kun turtumuksesta huolimatta tahtoo tuhota.
Lapsi tahtoo tuhota timotein, mutta kun hän nyhtää siitä sen tähkät, ne vain leviävät, pitkin tienpiennarta timoteit, ne vain leviävät kaikkialle timoteiviidakoiksi eivätkä tuhoudu.
Nyt lapsi on jossain muualla. Jotain muuta tuhoamassa. On niin rauhallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti