Läheltäpiti-tilanne
I
Se oli omena
kun putosi kesken
pimeyteen heitetyn hiljaisuuden
märkä ruohikko, kun kahisi
Se oli siemen
joka iti, huuto joka
ei jäänyt kesken, se oli
niin kokonainen elämänkierto kuin mahdollista
Ja se oli matkalainen, joka
kaikesta huolimatta jatkoi matkaansa
se
oli
aina yksin
ja ikuisesti yhdessä
kuin pop-laulussa
Se paini enemmän
oletusten kuin ihmisraajojen kanssa
sen sisäinen yhtälö piirsi
taululle loputtomia spiraaleja
sen sanat painuivat
vaikka kuuroille korville
Sen siivet haisivat hieltä
II
aina yksin
ja ikuisesti yhdessä
kuin pop-laulussa
Se paini enemmän
oletusten kuin ihmisraajojen kanssa
sen sisäinen yhtälö piirsi
taululle loputtomia spiraaleja
sen sanat painuivat
vaikka kuuroille korville
Sen siivet haisivat hieltä
II
Se
paini puhjenneiden
renkaiden, kuolevaisten
ruumiiden, muistojen
kuivien heinäpaalujen kanssa
pimeällä ajotiellä, teollisten taivaiden alla
kun tankeissa paloivat eurot, ruplat ja dollarit
Ja niin maailma pyöri
maailma pyöri ilman vastausta
pyöri kuin
pesukoneen rumpu
yöllä pesulan aukioloajan jälkeen
likaisine salaisuuksineen
III
renkaiden, kuolevaisten
ruumiiden, muistojen
kuivien heinäpaalujen kanssa
pimeällä ajotiellä, teollisten taivaiden alla
kun tankeissa paloivat eurot, ruplat ja dollarit
Ja niin maailma pyöri
maailma pyöri ilman vastausta
pyöri kuin
pesukoneen rumpu
yöllä pesulan aukioloajan jälkeen
likaisine salaisuuksineen
III
Nyt
hän ajaa
pitkin pimeätä tietä
ja menettäessään hetkeksi ajokin hallinnan
huomaa olevansa
samaa matojen, luiden, piharatamoiden, lumen
unien, revittyjen kukkien, siirrettyjen maksojen
pitkin pimeätä tietä
ja menettäessään hetkeksi ajokin hallinnan
huomaa olevansa
samaa matojen, luiden, piharatamoiden, lumen
unien, revittyjen kukkien, siirrettyjen maksojen
haavojen
ja ompeleiden, naurujen ja mahdottomuuksien
naarmujensa, paloöljyn ja sammalen
kasvien ja ihmisten katoavien juurien kanssa
hän ymmärtää menettäessään hetkeksi
hallinnan
olevansa yhtä itse ilmakehän
armottoman painovoiman, asfaltin kuhmujen
naarmujensa, paloöljyn ja sammalen
kasvien ja ihmisten katoavien juurien kanssa
hän ymmärtää menettäessään hetkeksi
hallinnan
olevansa yhtä itse ilmakehän
armottoman painovoiman, asfaltin kuhmujen
liikenteen,
sen järjestyksen
kanssa,
yhtä tähtien kitsaan
valon
kanssa, eivätkä valovuodet
niiden ja hänen välillään
merkitse kuoleman hetkellä mitään
niiden ja hänen välillään
merkitse kuoleman hetkellä mitään
Ei
mikään hänen sisällään ole enää mahtumatta mihinkään
Ei mikään välimatka ole koskettamatta häntä
Ei mikään kuollut ja elävä, ei mikään mitä ei voisi koskea
Maailma pyörii likaisine ruumiineen
ja tuo jota luulin itsekseni tärisee etupenkillä kuolemattomana
katsoen
vakautuvaa tietä
(En ole kuollut
(En ole kuollut
en
ennätä kuin helpottua)
Ja jokin minussa seuraa itseäni näin, kuin pimein lyhdyin, huomaten
kaiken, tuntematta ketään
etuvalojen kiilojen pudotessa
arvoituksenpimeälle tielle
Ja jokin minussa seuraa itseäni näin, kuin pimein lyhdyin, huomaten
kaiken, tuntematta ketään
etuvalojen kiilojen pudotessa
arvoituksenpimeälle tielle
Pedonsilmät
Vesipisarat pimeässä voivat näyttää pedonsilmiltäIhminen voi äristä ja tömistellä
aikansa kuistilla
Mutta eivät ne edes värähdä
1 kommentti:
Kovia. Varsinkin Läheltäpiti-tilanteesta pidin.
Lähetä kommentti