I
Olemassaolemattomat asiat tulevat
piirittämään meitä, aamunkoitossa, hierarkioiden tiukentuessa.
Lehahtelevaa yhteisöllisyyttä.
Arkista yksinäisyyttä.
Katse on seinä, johon kuolemankello iskee
päätään. Jumi. Kuin hajoava lato illalla kun aurinko on puhki se
jokin poissa. Sarastus pukeutuu käärinliinoihin. Toiveajatuksia,
toivomuksia.
Varmuutta
elämän perusteista, horoskooppien kaltaista varmuutta, elämän
perusteista joista ei tiedetä mitään.
Hitaat kuin muurahaiset.
Hitaat muuttamaan mitään, kun aika menee kuhistessa.
Eläimiä ja elämiä...
Elämiä, joilla on ohjat, renkaat ja
turvavyöt.
Eläimiä, jotka kulkevat
taakse ja sivuun ja eteen, mutta eivät itseensä.
Syöpä leviää kuin
juolavehnä tai sähköverkko yli maailman. Pelkoa annostellaan kuin
lääkkeitä sellaiselle, joka ei niitä tarvitse.
Tahtoisin katsoa tuota kaikkea kuin
tikapuilta. Tahtoisin elää hilpeänä tämän maailman auringon
alla.
Tahtoisin
muistaa sävelmän, joka sitoi yhteen mieleni ja oksat.
Tahtoisin aikaa ajatella, mutta
pelkistä viisareista ei rakenneta kelloa ja lasisilmät sulkeutuvat
itsekseen unettomien saduissa.
II
Ihmiset tulevat viettämään
vapaa-aikaansa mitä moninaisemmin tavoin. Monet pyrkivät turhamaisuutensa yksinäisillä areenoilla. Monet jonottavat. Kaikessa, aivan
kaikessa, on läpijuoksemisen maku. Mitään ei sanota tosissaan ja
kaiken suhteen ollaan huumorintajuttomia, joka ilta yritetään
nauraa.
On vielä onnellisia poukamia, missä
olemattomat hartiat voivat saada osakseen lämpimän valon
läikähdyksen tai lohdullisen läimäyksen olalle, mutta seuraavana
päivänä... Niin?
Tikittäviä fosforimatoja suljetuilla
luomilla, syvällä kehon keskellä, hartiat vavahtavat
valveentakaisessa unessa.
Ikkunasta, vuonna 2011, olen näkevä
risteyksen keltaisen välkkyvän silmän liikenteen tauottua öisin,
ja tiedän, jos kuuntelisin sen alla, voisin kuulla sen koneellisen
naksahtelun, aistia vapauden villin pelon.
Lentäviä äänimattoja, kutistettuja
päitä ja kehoja. Taivas ei sada mannaa. Asfaltti on
maailmankatsomus. Sikiö herättää tunteita äidissään. Sen on
oltava sisällä ollakseen elossa ja kaikki syntyvä on oleva
heitteillä valtaväylien lomassa.
Auringosta on tullut poliisi. Ilmasta
on tullut hyppypatja, jolla pelastetaan palavasta rakennuksesta
hyppäävä. Maasta on tullut este. Kuka muistaa vielä puhtaan,
vivahteikkaan veden? Kuinka monelle elävä tuli tuo lohdun iltaisin?
Vaikeaa hengitystä
mustia koskettimia kuin
porraskäytäviä
pitkin sisätilojen nokturneja,
kaikuvia soluja joita eletään,
lehtiluukut kolahtelevat, jakajalla
pitkä matka
verhojen jalat laahavat ikkunalautaa
Surullista! olemme vapaita,
vapaita uskalluksen verran
Vapaampia kuin
voimme ollakaan
III
Katso missä kuljet, teitä kävelee
murtunut ihminen. Millä penkillä hän on istunut, sinne on jäänyt
hänen selkänsä varjo
Voit tehdä hyvin vähän hänen
vuokseen, voisit
ripottaa hänen tielleen ruusun
terälehtiä. Jos sinulla olisi ruusu, sinulla ei ole.
Jos sinulla olisi ruusu, olisit
onnellinen, etkä huomaisi häntä. Voit tehdä
hänen vuokseen hyvin vähän.
Mutta älä ainakaan hyvänen aika häiritse tai lyö
Hänelle ei ole nyt ajatuksen lepoa,
mutta hän kävelee ja se on hyvä. Jos hänelle vuodatatkin
kyynelen, hänellä on jo omat. Vuodata vaan
Kuun lohikäärme, mutta se on mykkä
kuva, eikä huuda
jokin on maalannut sen äkkisyvin
kraaterein, jokin on takonut sen meteoriitein
Sillankaiteen pisarassa pintajännite
haluaa lentää kuuhun
Katso näitä teitä kävelee murtunut
ihminen
Hyvä että kävelee, katso kun haukkoo
ilmaa, yrittää juoda armoa,
hän tietää kukaan ei laske hänen
surujaan ja siitä tulee pisara karvasta lohtua
Hän ei ehkä ehdi vastata
säikähdykseltään
mutta on jälkeenpäin kiitollinen, jos
toivotat hyvää iltaa
IV
En ole kertonut teille
lapsista, jotka leikkivät pihalla,
yksi itkee kun tajuaa tappaneensa
leppäkertun
En ole kertonut hyviä uutisia,
sillä uutiset joita meille kerrotaan
ovat yleensä huonoja
päivät katoavat kuin
vaunut tunneliin
päivät matavat, päivät
putoavat käsistä
päivät anelevat lyövät
kasvoille
villit päivät, päivät vailla
vapautumista, päivät öiden nokassa
kalenterien ristikoissa ja
nousevissa auringoissa
--
(Ote julkaisemattomasta kokoelmakäsikirjoituksesta)
2 kommenttia:
Hieno. Tykkäsin kovasti.
Kiitos! Aina on merkityksellistä saada palautetta.
Lähetä kommentti