No hei! Jo heti, ennen kuin katson edes videotasi, haluan sanoa, että älä tee sitä virhettä, jonka eräs tuttavamme teki.
Hän oli hyvä tulkitsemaan runoja. Hän sai siitä paljon kiitosta. Lopulta hän uskaltautui järjestämään runoillan Helsingissä. Se meni hyvin (hän ei esittänyt omia runojaan, ei ollut runoilija, vaan osasi käyttää ääntään soittimena toisten runoja esittäessään).
Kun hän sitten sai lukea Hesarista julkisen arvion esityksestään, se oli kauhea. Siinä kriitikko tuomitsi koko esityksen pahimmalla mahdollisella tavalla. Meni jopa henkilökohtaisuuksiin. "hänen housunlahkeensa tutisivat ja hän loi anteeksipyytäviä katseita yleisöön" jne. Täyttä kukkua! Kriitikko oli pahantahtoinen. Ehkä hän oli jo valmiiksi huonolla tuulella tai ehkä se oli krapulassa kirjoitettu, oli herännyt väärällä jalalla tms. Yhtään positiivista seikkaa hän ei maininnut esityksestä, johon esiintyjä oli pannut itsensä likoon ja valmistellut viikkokausia tunnustetusti hyvän asiantuntijan johdolla. (mun pitää jakaa tämä kommentti kahteen osaan, muuten ei hyväksytä) jatkuu siis...
jatkoa: ... Mitä siinä seurasi? Siitä seurasi pahin mahdollinen: hän lopetti runojen esittäjänä. Se oli hänen ensimmäinen ja viimeinen kertansa. Meille hän selitti, että hänet oli tuhottu. Hän ei enää lukenut runoja. Koetti loputkin karistaa mielestään. Hän kuoli runoille.
Yritimme häntä lohduttaa, mutta emme varmaan löytäneet oikeita sanoja. Hän pysyi päätöksessään lopettaa kokonaan runojen tulikitsemisen. Hyvä ettei itseään lopettanut.
Itse olen joutunut kerran elämässäni kokemaan lähestulkoon saman. Voitin yhden kirjoituskilpailun joka oli järjestetty jonkun asian 100- vuotisjuhlan kunniaksi. Sain siitä jonkun summan rahaa ja joitakin muita palkintoja. Mutta myöhemmin hyvä mieli katosi, kun eräs maineikas (ainakin omasta mielestään) kirjailija hyökkäsi lehden palstoilla arvosteluraadin kimppuun ja haukkui sitä vääristä ratkaisuista. No ei siitä sen enempää, mutta otin sen itseeni kohdistuvaksi vaikka siinä ei nimeäni mainittukaan, ja koska omistan huonon itsetunnon, pidin selvänä, että hän oli oikeassa, vaikka toiset sitä vastaan napisivatkin. Mitä se vaikutti? Olen siitä asti ollut hyvin epävarma jo kommentteja kirjoittaessani ja blogiini kirjoitan harvoin, ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, ja en ole koskaan siihen tyytyväinen. Ihmiset on kilttejä ja olleet positiivisia jos ovat sinne kommentin laittaneet. Mutta itsekritiikkini on liian korkea. En osaa koskaan saada tulosta, johon voisin olla itse tyytyväinen. Kaikki tuntuu aina keskeneräiseltä, vaikka kirjoittaisin jutun moneen kertaan aina ja aina uudelleen.
Miehestäni olen saanut lukea positiivisia kommentteja (hän ei itse niitä lue). Poika on hyvällä itsetunnolla varustettu, hän on saanut tunnustusta myös, mutta pelkään, että pettymyksen (joita jokaisen taiteen alalla toimiva joutuu aina jossain muodossa kohtaamaan) hän lannistuu ja masentuu. Sitä olemme koettaneet häneen istuttaa, että mitä muut sanovat, sillä ei ole väliä. Tärkeintä on että itse tuntee tehneensä parhaansa.
Kuuntelin tässä telkasta yhden laulukilpailun raatiin kuuluvaa haastattelua. Hän korosti sitä, että vaikka ei sijoittuisi ollenkaan jossain kilpailussa, säilyttää silti kaikki mahdollisuudet itsessään. Ei pidä lannistua toisten mielipiteisiin. Ne ovat usein makujuttuja. Joku tykkää, joku ei. Mies on ollut joskus valtuutettuna makutuomarina, ja hän kertoi että se on vihonviimeinen homma! Se että joutuu tuottamaan pahaa mieltä, ei tunnu itsestäkään hyvältä. Hän on nyttemmin johdonmukaisesti kieltäytynyt, jos on pyydetty tuomaristoon.
Tämä sinun tapauksesi on erilainen. Kaikki ei ole toiminut niin kuin pitäisi. Mutta ketä se vahingoittaa? Kuka siitä on kärsinyt? Varmasti ei kukaan muu kuin sinä itse olet pettynyt ettei kaikki sujunut hyvin. Mutta sehän on vain yksi juttu, joka on ollut ja mennyt. Varmasti kaikki kuulijat ovat huomanneet ettei vika ole sinussa vaan laitteissa.
Kuulin tv:ssä haateteltavan asiantuntijan suusta: Voitto ei ole mikään varma tekijä tulevaisuutta ajatellen. Tärkeintä on, miten suhtautuu häviöön. Jos kestää sen ja pystyy ohittamaan, on KAIKKI mahdollisuudet vielä jäljellä!
Sinulla ei ollut edes voitto tavoitteena. Tärkeintä on miten jaksat seuraavan sinulle annetun mahdollisuuden kohdalla toteuttaa toiveesi. Tämän selitän myös pojalle. Sinun kohdalla: vaikutit vastoinkäymisistä huolimatta hyvin toiveikkaalta. Se on hyvä!
Tämä nyt yritti olla järkevä kirjoitus, mutta... No olkoon.
(Toi on varmaan elämäni pisin kommentti. Liian pitkä, kerroin turhia asioita (mutta en nyt halua poistaa sitä, sillä tarkoitus oli osoittaa että noloja tilanteita on varmaan kaikilla, ainakin minulla)
Yritin päästä katsomaan vimeotasi, mutta eihän se onnistunut. Facebookistakaan ei ollut apua. Harmi.
Hm. Koita kirjoittaa google-hakuun vimeo ja kaiverrus, sen pitäisi ensimmäisenä tulla siihen.. Ihme ettei tuo linkki toiminut.. Toimiiko muut vimeon videot jos yrität jonkun sieltä kattoa? se voi olla myös koodekin tai jonkun päivityksen tms puuttuminen... Kiitos Liisu hyvistä pohdinnoista, olen ollut väliin tässä positiivisesti yllättynyt päinvastaisesta palautteesta tapahtuneeseen, kuin mitä yksi toimittaja puhui, esim. ilmeisesti sain jotain pelastettua jne. jo silloin keikalla, vaikka en itse osannut arvioida sillä hetkellä muuten kuin verrattuna ylihienoon settiin jonka tein, ja reagoida paniikkiini jotenkin.
Mutta minä en aio kuolla runoille, vaan runoillen. Ja on hyvä tunne, kun on kerran mennyt oikein pieleen, koska seuraava kerta ei voi niin huono olla.
Ja mielipidettä on kirjallisuuspiireissä, joihin oon paremmin eka kokoelmani jälkeen tutustunut, niin montaa, että niitä ei voi ottaa oikein vakavasti ketään. On jokin harha, että jotkut olisi parempia lukijoita kuin muut lukijat, vain koska ne tekee sitä työkseen. Mutta usein ne on vaan lukeneet niin paljon, että ne ei enää luonnollisesti osaa innostua muusta kuin jostain missä kirjamuoto on viety tylsiin käsitetaiteellisuuksiin esim. ja mitä näitä kaikkia... Tai mikä kenelläkin, mutta hyvin subjektiivisesta mausta jos ei nyt varsinaisesti lähdetä, niin päädytään kuitenkin sitten ja tää pitää muistaa kaikkien arvostelujen kohdalla. Arvosteluista voi olla hyötyä vasta kun ne osaa kääntää omalle kielelleen ja näkemään mitä ja mistä lähtösin arvostelija tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Mun on nyt myöhemmin kerrottava sinulle, että syy etten päässyt katsomaan vimeotasi, johtui ilmeisesti liian heikosta yhteydestä silloin ensi kertaa kokeillessani. Meillä on laajakaista, mutta kun se toimii vapaa-ajanasunnossa, jossa kesäisin oleskelemme, kännykkämokkulana, ja siinä yhteys vaihtelee. Kun nyt viimeksi kävimme kaupungissa postia hakemassa oli tämä Macbook Air mukana, ja siellä on taloyhtiön kiinteä netti. Kokeilin sillä, eikä mitään vaikeuksia. Vimeo avautui linkistäsi ensi yrityksellä.
Täytyy sanoa, etten ihmettele harmiasi ettet pystynyt sitä yleisölle näyttämään, sillä SEHÄN ON AIVAN MAHTAVA! Olin aivan hämmästynyt kun katselin sitä. Hienoa!!! Lisää semmoisia!
Hyvä! Hieno video ja runo. Ja noita epäonnisia keikkoja tulee, se on aina mahdollista kun on tekniikkaa mukana, oli se käyttöliittymä sitten vaikka tulosteet taikka kirja, ne voi aina unohtaa tai hukata ennen keikkaa.
6 kommenttia:
No hei!
Jo heti, ennen kuin katson edes videotasi, haluan sanoa, että älä tee sitä virhettä, jonka eräs tuttavamme teki.
Hän oli hyvä tulkitsemaan runoja. Hän sai siitä paljon kiitosta. Lopulta hän uskaltautui järjestämään runoillan Helsingissä. Se meni hyvin (hän ei esittänyt omia runojaan, ei ollut runoilija, vaan osasi käyttää ääntään soittimena toisten runoja esittäessään).
Kun hän sitten sai lukea Hesarista julkisen arvion esityksestään, se oli kauhea. Siinä kriitikko tuomitsi koko esityksen pahimmalla mahdollisella tavalla. Meni jopa henkilökohtaisuuksiin. "hänen housunlahkeensa tutisivat ja hän loi anteeksipyytäviä katseita yleisöön" jne. Täyttä kukkua! Kriitikko oli pahantahtoinen. Ehkä hän oli jo valmiiksi huonolla tuulella tai ehkä se oli krapulassa kirjoitettu, oli herännyt väärällä jalalla tms. Yhtään positiivista seikkaa hän ei maininnut esityksestä, johon esiintyjä oli pannut itsensä likoon ja valmistellut viikkokausia tunnustetusti hyvän asiantuntijan johdolla. (mun pitää jakaa tämä kommentti kahteen osaan, muuten ei hyväksytä) jatkuu siis...
jatkoa:
... Mitä siinä seurasi? Siitä seurasi pahin mahdollinen: hän lopetti runojen esittäjänä. Se oli hänen ensimmäinen ja viimeinen kertansa. Meille hän selitti, että hänet oli tuhottu. Hän ei enää lukenut runoja. Koetti loputkin karistaa mielestään. Hän kuoli runoille.
Yritimme häntä lohduttaa, mutta emme varmaan löytäneet oikeita sanoja. Hän pysyi päätöksessään lopettaa kokonaan runojen tulikitsemisen. Hyvä ettei itseään lopettanut.
Itse olen joutunut kerran elämässäni kokemaan lähestulkoon saman. Voitin yhden kirjoituskilpailun joka oli järjestetty jonkun asian 100- vuotisjuhlan kunniaksi. Sain siitä jonkun summan rahaa ja joitakin muita palkintoja. Mutta myöhemmin hyvä mieli katosi, kun eräs maineikas (ainakin omasta mielestään) kirjailija hyökkäsi lehden palstoilla arvosteluraadin kimppuun ja haukkui sitä vääristä ratkaisuista. No ei siitä sen enempää, mutta otin sen itseeni kohdistuvaksi vaikka siinä ei nimeäni mainittukaan, ja koska omistan huonon itsetunnon, pidin selvänä, että hän oli oikeassa, vaikka toiset sitä vastaan napisivatkin. Mitä se vaikutti? Olen siitä asti ollut hyvin epävarma jo kommentteja kirjoittaessani ja blogiini kirjoitan harvoin, ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, ja en ole koskaan siihen tyytyväinen. Ihmiset on kilttejä ja olleet positiivisia jos ovat sinne kommentin laittaneet. Mutta itsekritiikkini on liian korkea. En osaa koskaan saada tulosta, johon voisin olla itse tyytyväinen. Kaikki tuntuu aina keskeneräiseltä, vaikka kirjoittaisin jutun moneen kertaan aina ja aina uudelleen.
Miehestäni olen saanut lukea positiivisia kommentteja (hän ei itse niitä lue). Poika on hyvällä itsetunnolla varustettu, hän on saanut tunnustusta myös, mutta pelkään, että pettymyksen (joita jokaisen taiteen alalla toimiva joutuu aina jossain muodossa kohtaamaan) hän lannistuu ja masentuu. Sitä olemme koettaneet häneen istuttaa, että mitä muut sanovat, sillä ei ole väliä. Tärkeintä on että itse tuntee tehneensä parhaansa.
Kuuntelin tässä telkasta yhden laulukilpailun raatiin kuuluvaa haastattelua. Hän korosti sitä, että vaikka ei sijoittuisi ollenkaan jossain kilpailussa, säilyttää silti kaikki mahdollisuudet itsessään. Ei pidä lannistua toisten mielipiteisiin. Ne ovat usein makujuttuja. Joku tykkää, joku ei.
Mies on ollut joskus valtuutettuna makutuomarina, ja hän kertoi että se on vihonviimeinen homma! Se että joutuu tuottamaan pahaa mieltä, ei tunnu itsestäkään hyvältä. Hän on nyttemmin johdonmukaisesti kieltäytynyt, jos on pyydetty tuomaristoon.
Tämä sinun tapauksesi on erilainen. Kaikki ei ole toiminut niin kuin pitäisi. Mutta ketä se vahingoittaa? Kuka siitä on kärsinyt? Varmasti ei kukaan muu kuin sinä itse olet pettynyt ettei kaikki sujunut hyvin. Mutta sehän on vain yksi juttu, joka on ollut ja mennyt. Varmasti kaikki kuulijat ovat huomanneet ettei vika ole sinussa vaan laitteissa.
Kuulin tv:ssä haateteltavan asiantuntijan suusta: Voitto ei ole mikään varma tekijä tulevaisuutta ajatellen. Tärkeintä on, miten suhtautuu häviöön. Jos kestää sen ja pystyy ohittamaan, on KAIKKI mahdollisuudet vielä jäljellä!
Sinulla ei ollut edes voitto tavoitteena. Tärkeintä on miten jaksat seuraavan sinulle annetun mahdollisuuden kohdalla toteuttaa toiveesi. Tämän selitän myös pojalle. Sinun kohdalla: vaikutit vastoinkäymisistä huolimatta hyvin toiveikkaalta. Se on hyvä!
Tämä nyt yritti olla järkevä kirjoitus, mutta... No olkoon.
(Toi on varmaan elämäni pisin kommentti.
Liian pitkä, kerroin turhia asioita (mutta en nyt halua poistaa sitä, sillä tarkoitus oli osoittaa että noloja tilanteita on varmaan kaikilla, ainakin minulla)
Yritin päästä katsomaan vimeotasi, mutta eihän se onnistunut. Facebookistakaan ei ollut apua. Harmi.
Hm. Koita kirjoittaa google-hakuun vimeo ja kaiverrus, sen pitäisi ensimmäisenä tulla siihen.. Ihme ettei tuo linkki toiminut.. Toimiiko muut vimeon videot jos yrität jonkun sieltä kattoa? se voi olla myös koodekin tai jonkun päivityksen tms puuttuminen...
Kiitos Liisu hyvistä pohdinnoista, olen ollut väliin tässä positiivisesti yllättynyt päinvastaisesta palautteesta tapahtuneeseen, kuin mitä yksi toimittaja puhui, esim. ilmeisesti sain jotain pelastettua jne. jo silloin keikalla, vaikka en itse osannut arvioida sillä hetkellä muuten kuin verrattuna ylihienoon settiin jonka tein, ja reagoida paniikkiini jotenkin.
Mutta minä en aio kuolla runoille, vaan runoillen. Ja on hyvä tunne, kun on kerran mennyt oikein pieleen, koska seuraava kerta ei voi niin huono olla.
Ja mielipidettä on kirjallisuuspiireissä, joihin oon paremmin eka kokoelmani jälkeen tutustunut, niin montaa, että niitä ei voi ottaa oikein vakavasti ketään. On jokin harha, että jotkut olisi parempia lukijoita kuin muut lukijat, vain koska ne tekee sitä työkseen. Mutta usein ne on vaan lukeneet niin paljon, että ne ei enää luonnollisesti osaa innostua muusta kuin jostain missä kirjamuoto on viety tylsiin käsitetaiteellisuuksiin esim. ja mitä näitä kaikkia... Tai mikä kenelläkin, mutta hyvin subjektiivisesta mausta jos ei nyt varsinaisesti lähdetä, niin päädytään kuitenkin sitten ja tää pitää muistaa kaikkien arvostelujen kohdalla. Arvosteluista voi olla hyötyä vasta kun ne osaa kääntää omalle kielelleen ja näkemään mitä ja mistä lähtösin arvostelija tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Mun on nyt myöhemmin kerrottava sinulle, että syy etten päässyt katsomaan vimeotasi, johtui ilmeisesti liian heikosta yhteydestä silloin ensi kertaa kokeillessani. Meillä on laajakaista, mutta kun se toimii vapaa-ajanasunnossa, jossa kesäisin oleskelemme, kännykkämokkulana, ja siinä yhteys vaihtelee.
Kun nyt viimeksi kävimme kaupungissa postia hakemassa oli tämä Macbook Air mukana, ja siellä on taloyhtiön kiinteä netti. Kokeilin sillä, eikä mitään vaikeuksia. Vimeo avautui linkistäsi ensi yrityksellä.
Täytyy sanoa, etten ihmettele harmiasi ettet pystynyt sitä yleisölle näyttämään, sillä SEHÄN ON AIVAN MAHTAVA! Olin aivan hämmästynyt kun katselin sitä. Hienoa!!! Lisää semmoisia!
Hyvä! Hieno video ja runo. Ja noita epäonnisia keikkoja tulee, se on aina mahdollista kun on tekniikkaa mukana, oli se käyttöliittymä sitten vaikka tulosteet taikka kirja, ne voi aina unohtaa tai hukata ennen keikkaa.
Lähetä kommentti